17.1.2008

12.1. Piste

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Asiat ovat vielä hyvin, jos vanha ihminen itse ymmärtää olevansa sairas ja tarvitsevansa apua. Todelliset ongelmat alkavat kun ihminen ei enää ymmärrä tarvitsevansa apua eikä suostu ottamaan apua vastaan. Olen yrittänyt saada lähiomaiselleni hoitoa jo vuoden ajan tuloksetta. Hän vain huutaa minulle, että olen itse sairas ja minun pitäisi mennä hoitoon. Lääkärit epäilevät dementiaa, mutta ovat voimattomia, koska häntä ei ole julistettu holhouksen alaiseksi eikä hän suostu tutkimuksiin. Lääkäriin häntä on turha viedä väkisin, koska sitten hän vain huutaa ettei mikään vaivaa ja hän haluaa kotiin. Todellisuus on selvästi hämärtynyt, koska hän syyttää lääkärien tehneen hänet sairaaksi voidakseen viedä hänen rahansa. Sanat ja asiat menevät sekaisin ja minulle raivotaan kun en ymmärrä, mitä hän yrittää sanoa. Tässä vaiheessa olisi lääkityksellä jotain ehkä vielä tehtävissä, mutta hänen jääräpäisen vastarintansa vuoksi lääkitystä ei pystytä määräämään. Näyttää siltä, että en voi tehdä muuta kuin odottaa, että hänestä tulee kuolaava idiootti, joka ei ymmärrä enää mistään mitään ja joka voidaan kärrätä lanttuosastolle odottamaan kuolemaa. Toinen vaihtoehto on, että kun hän seuraavan kerran taas kompuroi yksin kotonaan, käy todella pahasti ja hänet löydetään kotoaan kuolleena. Tällaista on sairaanhoito nykyajan Suomessa.

Anteeksi tämä pitkä vuodatus, mutta oli pakko saada purettua näitä ajatuksia.

Anni kirjoitti...

ja sitten vaan itsari peliin kun ei kiinnosta enää olla hengissä?

Anonyymi kirjoitti...

Ja mitähän tuo itsarikommentti oli olevinaan?

Anni kirjoitti...

No se oli kommentti Sallan piirokseen.

Harmillista jos se näyttää tunteettomalta ton ekan kommentin jälkeen, valitettavasti mä en todellakaan jaksanu lukee jonkun tuntemattoman vuodatusta jostain mikä oletettavasti koskee sairauksia ja sukulaisia. Niin kiinnostava aihe kun se onkin.